Fosforiittijauhe – saatavilla oleva ja tehokas keino lisätä satoisuutta

Fosforiittijauhe on hienoa harmaata jauhetta tai 2-5 mm harmaata rakeita, tuoksutonta, se ei ole hygroskooppista, on hyvin hajoavaa, ei huuhtoudu ilman sateen vaikutusta pitkäaikaisessakaan säilytyksessä eikä menetä fysikaalisia ominaisuuksiaan, samoin ei ole olemassa vaarallisten ilmiöiden mahdollisuutta. Tämä lannoite ei liukene veteen, ei ole myrkyllistä eikä palo- tai räjähdysvaarallista.

Fosforiittijauhetta käytetään kaikenlaisissa maaperissä, joiden liikkuvan fosforin pitoisuus on matala, poikkeuksellisen tehokkaasti se vaikuttaa happamissa maaperissä ja peltokasvien kasteluolosuhteissa, joissa se toimii myös kemiallisena maanparannusaineena.

Fosforiittijauhe johdetaan maaperään pääasiallisena lannoitteena keväällä, kesällä ja syksyllä perinteistä maanmuokkausta käyttäen – mekaaninen pintaan levittäminen, jota seuraa kyntäminen ja äestäminen.

• tehokas mineraalilannoite, joka sisältää perusravinteen (R2O5, vähintään 17 %) lisäksi sisältää kalsiumia (jopa 25 %), rikkiä, magnesiumia, piitä ja laajan kirjon hivenaineita: Fe, Si, B, Mn, Mo, Zn, Co, jolloin fosforiittijauheen hivenainepitoisuus vastaa niiden keskimääräistä normaalia konsentraatiota maaperässä. Fosforiittijauheessa on enemmän kuin 11 kasvien ravitsemuksessa tarvittavaa alkuainetta;
• auttaa parantamaan kaikkien viljelykasvien satoisuutta, kestävyyttä erilaisia sairauksia, kuivuutta ja kylmyyttä vastaan sekä vaikuttaa myönteisesti maataloustuotannon laatuun;
• stimuloi kasvien juuriston kehittymistä, juuristo haarautuu enemmän ja vahvemmin sekä tunkeutuu syvemmälle maaperään, joka puolestaan auttaa parantamaan kasvien ravinteiden ja kosteuden saantia;
• maaperään johdettuna vähentää sen kasveille ja mikro-organismeille vahingollista happamuutta;
• parantaa maaperän fysikaalisia ja kemiallisia ominaisuuksia, lisää sen biologista aktiivisuutta, parantaa maaperän rakennetta, muuttaa sen kosteutta ja ilmaa läpäiseväksi, edistää maaperän satoisuuden kasvua;
• fosforiittijauheella on merkittävä taloudellinen ja ympäristöystävällinen etu vesiliukoisiin fosforilannoitteisiin verrattuna: yksi R2O5-kilo fosforiittijauheessa on merkittävästi edullisempi kuin yksi R2O5-kilo ammophosissa, ottaen vesiliukoisten fosforilannoitteiden käyttökerroin huomioon (ei yli 30 %);
• yksi tonni fosforiittijauhetta voi antaa viisivuotisen kylvökierron aikana viljan satolisää jopa 1,5-2,0 tonnia;
• on korvaamaton fosforilannoite monivuotisia rehukasveja viljeltäessä;
• yhdessä fysiologisesti happamien typpilannoitteiden kanssa annostelu lisää niiden saannin määrää 15-20 %, jonka vuoksi niiden kulutus vähenee;
• ei saastuta myrkyllisillä komponenteilla pintavettä eikä vesistöjä, ei omaa kielteistä vaikutusta maaperän ympäristölle ja kasveille edes ylisuurina annoksina käytettäessä;
• ei huuhtoudu pois maaperästä 5-7 vuoden tai jopa pitemmän ajan kuluessa.

Fosforiittijauheen maaperään johtaminen annoksella 1,0-2,0 t/ha takaa korkean maanviljelyllisen ja taloudellisen tehokkuuden sekä edullisen fosforitasapainon tyypillisten kylvökiertojen yhteydessä pitkäaikaisessa (5-7 vuotta) viljelykasvien viljelyssä. Sen tuloksena fosforiittijauheesta tulee edullisin, nopeasti tuotettava, erittäin tehokas ja ympäristöystävällinen fosforilannoite, jolla on pitkäaikainen vaikutus ja joka maanparannusaineena vähentää maaperän happamuutta ja suolapitoisuutta.

Fosforiittijauheen käyttäminen auttaa poistamaan aiheutuneen fosforilannoitteiden puutteen. Fosforilannoitteiden käyttäminen tulee jakaa uudelleen: vesiliukoisia fosforilannoitteita, joita tuotetaan riittämättömästi, tulisi käyttää vain kylvöajan lannoitteena vaoissa (10-15 kg/ha) ja fosforiittijauhetta tulisi käyttää pääasiallisena lannoitteena levittäen sitä kesällä ja syksyllä 15-20 cm syvyyteen maahan.

Fosforiitit ovat luonnollisia, lähinnä merellistä alkuperää olevia mineraaliyhdisteitä. Meressä fosforin lähteenä olivat liuenneet ja liukenemattomat mantereelta peräisin olleet mineraalit, jotka sisälsivät fosforia (joet, purot, pohjavedet, pölymyrskyt), elävien organismien ja kasvien ravinnonsaanti niistä ja niiden keräytyminen näihin organismeihin ja kasveihin (plankton, ravut, nilviäiset, kalat, levät yms.), niiden kuoleminen ja saostuminen pohjaan. Sen tuloksena paineen alla olevista fosfaattisaostumista syntyi kerrostumia. Meri vetäytyi ja pohjaan jäi fosfaattiseostumalaatta, joka muuttui huokoiseksi, mureni, suodattui ja hienoni – niin syntyi fosforiittijauhe, toisin sanoen se, joka oli viety monet miljoonat vuodet sitten maaperästä mereen, menee nyt takaisin maaperään.

Fosforiittijauhe valmistetaan ennakolta rikastettuja (pirstoen ja fraktioiden) fosforiitteja hienoksi jauhamalla, jolloin tapahtuu niiden mekaaninen aktivointi. Polpinin alueen fosforiiteista valmistetun fosforiittijauheen etuna on se, että jopa 60 % sen fosfaateista on sitruunahapossa liukenevassa muodossa, jota kasvien on helppo käyttää hyväkseen. Se tekee fosforiittijauheesta erittäin tehokkaan kasvien fosforilähteen, joka pystyy korvaamaan sekä yksinkertaiset että monimutkaiset vesiliukoiset lannoitteet kuten superfosfaatin ja ammophosin.

• Mekaanisesti aktivoidut fosfaatit eivät lisää maaperän happamuutta, maanparannusaineina ne parantavat maaperän rakennetta ja jossakin tapauksessa myös vähentävät sen happamuutta;
• superfosfaatista ja ammophosista eroten mekaanisesta aktivoidut fosfaatit eivät reagoi maaperässä oleviin rauta- ja alumiinioksideihin, jotka muuten voivat kiinnittää osan liikkuvasta fosforista muuttaen sen kasveille mahdottomaksi käyttää hyväksi;
• mekaanisesti aktivoitujen fosfaattien vaikutus kestää 5-7 vuotta, kun taas perinteisiä vesiliukoisia fosfaatteja lisätään kahden vuoden välein. Se vähentää lannoittavien maatalouskoneiden pyöristä seuraavaa maan painautumista ja sen kielteisiä seurauksia;
• lannoitteen tuotannossa ei tapahdu fluorivedyn vapautumista. Malmimateriaalin fluori liikkuu liukenemattoman ja passiivisen fluoriitin (CaF2) muodossa maaperään.

Nyt fosforiittijauhe on ainoa tapa parantaa maaperän fosfaattitilaa ja kuntouttaa raskasmetallien saastuttamaa maata. Olemassa olevien tietojen mukaan fosforiittijauheen jälkivaikutuksen kesto ylittää vesiliukoisten fosforilannoitteiden keston.

Satoisuuden lisääminen ja maaperän viljavuuden säilyttäminen ovat nykyaikaisen maatalousstrategian perusta. Keinona satoisuuden nostamiseen on mineraali- ja orgaanisten lannoitteiden lisääminen maaperään maatalousteknisillä menetelmillä. Kuten tiedetään, kasvit sisältävät yli 60 alkuainetta. Niistä tärkein rooli on typellä, fosforilla, kaliumilla, rikillä, raudalla, kalsiumilla ja magnesiumilla.

Valtava määrä ravinteita viedään joka vuosi sadon mukana maaperästä pois. Tieteellisesti on todistettu, että maaperän viljavuuden säilyttämiseksi ja satoisuuden lisäämiseksi tulee vuosittain maaperään orgaanisina ja mineraalilannoitteina palauttaa vähintään 80 % kasvien kuluttamasta typestä, 110 % fosforista ja 70-80 % kaliumista.

Yksi merkittävistä suunnista nykyaikaisessa maanviljelyssä on maaperän fosfaattitilan optimoiminen ja säätely. Se määrittää koko lannoitusjärjestelmän viljelykasvien kierrossa ja niiden satoisuuden säilymisen erilaisissa maaperäolosuhteissa.

Kannattaa muistaa, että ravinteena fosfori määrittää maataloustuotannon strategian ja on kasvien ja eläinten elintoiminnassa ainoa ja korvaamaton energiankantaja.

Luonnossa ei ole luonnollisia maaperän fosforipitoisuuden täydennyslähteitä. Fosforilähteinä ovat mineraaliset ja orgaaniset kemialliset yhdisteet, peltoviljelyssä sellaisina ovat apatiitti- ja fosforiittimalmista saatavat fosforilannoitteet. Fosforin puute aiheuttaa kasvien kasvun ja kypsymisen hidastumista. Tämän alkuaineen ihanteellinen annostelu lisää satoisuutta, sadon laatua sekä kasvun ja kypsymisen nopeutta. Lisäksi kylmyyden ja kuivuuden kestävyys kasvaa, samoin kestävyys maanmuokkausta ja sairauksia vastaan.

Kun maaperästä puuttuu fosforia, typen tehokkuus vähenee jyrkästi, mutta korkeiden typpiannosten käyttäminen puolestaan aiheuttaa satoisuuden laskua. Maaperän liikkuvan fosforin optimaalinen määrä, jonka yhteydessä viljelykasvien satoa voi lisätä, on 15-30 mg maaperän jokaista kiloa kohti. Liikkuvan fosforin pitoisuudella noin 22-27 mg maaperän jokaista kiloa kohti muodostuu suurin viljelykasvien sato.

Sadon mukana ravinteiden maaperästä poistuminen on kymmeniä kertoja suurempaa kuin niiden palauttaminen lannoitteilla. Mineraalilannoitemäärien vähentäminen, eroosio ja viljelykasvien sadon mukana merkittävän osan orgaanisista aineista maaperästä poistaminen aiheuttaa maaperän viljavuuden, satoisuuden ja maataloustuotannon laadun laskemista, humuksen vähenemistä ja sen mineralisoitumista.

Tulee muistaa, että humus on maaperän viljavuuden perusta, se on tavallaan kasvien tarvitsemien ravinteiden reservi, sillä on maaperään suuri vaikutus ja se on monien hyödyllisten maaperän organismien energianlähde. Runsaalla humuksella kasvaville kasveille torjunta-aineiden vahingollinen vaikutus on pienempi ja mineraalilannoitteiden tehokkuus kasvaa.

Yksinkertaisten ja monimutkaisten fosforilannoitteiden (superfosfaatti, ammophos ym.) valmistaminen on energiaa kuluttava korkean teknologian prosessi. Sen tuloksena näiden lannoitteiden hinnat ovat suhteellisen korkeat ja riippuvat raakaöljyn, maakaasun, rikin, hapon, ammoniakin ja muiden kemian raaka-aineiden olemassaolosta ja hinnoista. Fosforilannoitteiden puutteeseen ja korkeaan hintaan liittyen monissa paissa kasvaa kiinnostus vähemmän energiaa kuluttavia ja edullisempia fosforilannoitteita kohtaan. Näihin kuuluu myös fosfaattijauhe.

Fosforiittijauhetta käytettiin ensimmäisen kerran lannoitteena Ranskassa, jossa fosforiittikerrostumat löydettiin vuonna 1818. Vuoden 1881 loppuun mennessä Ranskassa oli jo 80 fosforiittijauhetta valmistanutta tehdasta. Meidän päiviimme mennessä sikäläiset kerrostumat on lähes ammennettu.

Ruis, ohra, vehnä – 5 snt/ha, maissi – 21, tattari – 3, rapsi – 8, pellava – 3, linssi, kikherne – 4, peruna – 48, riisi – 9,5, puuvilla – 5, saflori – 1,4, porkkana – 38, punajuuri – 79,4.

Fosforiittijauheen käyttäminen ei lisää vain satoa ja sen laatua, vaan nostaa myös pitemmäksi ajaksi (3-5 vuodeksi) maaperän liikkuvan fosforin pitoisuutta, joka on yksi peltoviljelyn tärkeimmistä edellytyksistä.